Koan “Mu” kirjasta Zenkei Shibayama: “Zen Comments on the Mumonkan”
Kääntäjän esipuhe
Tämä käännös on ote Zenkei Shibayaman kirjasta: “Gateless barrier. Zen Comments on the Mumonkan”. Kirja kuvaa perinteistä zen-harjoitusta zenistä kiinnostuneelle länsimaiselle yleisölle, kokeneen opettajan värikkäällä kielellä, 60 vuoden antaumuksellisen harjoituksen pohjalta. Shibayaman kirjoitus on pitkä, mutta nektaria sitä tarvitsevalle.
Mumonkan on zen-mestari Mumonin 1000-luvulla kirjoittama koan-kokoelma. Siinä on 48 koania, jokaiselle Mumonin kommentti ja runo. Shibayama-roshi selittää nämä kaikki teishossaan (zen-opettajan opetuspuhe).
Koanin kääntäminen on vaikea tehtävä ja jotkin aikaisemmat suomennokset ovat hämmästyttävän erilaisia tulkintoja. Tietääkseni englanninkielisistä versioista Shibayaman, Robert Aitkenin sekä Yamada Kounin vesiot ovat varsin lähellä alkuperäistä kiinalaista tekstiä. Tässä olen pyrkinyt kääntämään Shibayaman version koanista mahdollisimman tarkasti. Shibayaman teishot ovat puheenkaltaista helposti käännettävää tekstiä, jonka lauserakennetta olen vain muutamassa kohdassa joutunut muokkaamaan.
Olen kääntänyt sanat spiritual sekä ajoittain sanan religious suomen sanaksi henkinen. Sanaa dualistic en ole yrittänyt kääntää hyvän suomenkielisen vastineen puuttuessa. Sanan soul olen kääntänyt sieluksi, jos se on selvästi vakiintunut sanonta, muuten sanaksi henki.
31.7.2001 Ari Tikka
Koan
Munkki kysyi mestari Joshulta: “Onko koiralla buddhaluonto vai ei?” Joshu sanoi: “Mu!”
Mumonin kommentti
Zenin harjoittajan on läpäistävä muinaisten mestarien asettamat portit. Saavuttaakseen mittaamattoman satorin on hylättävä valikoiva mielensä. Kaikki jotka eivät ole läpäisseet porttia eivätkä ole heittäneet pois valikoivaa mieltään kummittelevat aaveina puissa ja pensaissa.
Kerro siis minulle, mikä on tämä zen-mestarien portti? Vain tämä “Mu”. Se on zenin portti. Sitä kutsutaan zenin portittomaksi portiksi. Portin läpäisseet eivät ainoastaan näe Joshua selvästi vaan kulkevat käsi kädessä muinaisten mestarien kanssa, näkevät heidät kasvoista kasvoihin, näkevät samalla silmällä ja kuulevat samalla korvalla. Eikö se olisi ihanaa? Etkö haluaisi läpäistä porttia? Silloin keskity tähän “Mu”:hun 360 luullasi ja 84000 ihohuokosellasi ja tee koko ruumiistasi yksi mahtava kysymys. Työskentele keskittyneesti päivin ja öin. Älä yritä kieltäviä äläkä päätteleviä tulkintoja. Se on kuin olisit hotkaissut hehkuvan rautapallon; yrität oksentaa sen pois muttet pysty.
Heitä pois kuvitteellinen, valikoiva ymmärryksesi sekä tähän asti kertynyt tietoisuutesi ja työskentele ankarammin. Jonkin ajan kuluttua, kun ponnistelusi kantaa hedelmää, tunnistat luonnollisesti kaikki vastakohdat kuten sisällä ja ulkona. Olet kuin mykkä, joka on nähnyt ihmeellisen unen: tiedät sen vain itse. Yhtäkkiä murrat portin; ällistytät taivasta ja ravistelet maata.
Se on kuin olisit napannut kenraali Kan:in suuren miekan. Tapat Buddhan, jos kohtaat hänet; tapat muinaiset mestarit, jos kohtaat heidät. Elämän ja kuoleman reunalla olet täysin vapaa. Elät aitoa elämää kuudessa maailmassa ja elämän neljässä muodossa, suurella ilolla ja täydellisessä vapaudessa.
No, kuinka sitten pitäisi ponnistella? Keskitä kaikkesi “Mu”:hun ja ole Mu. Jos et pysähdy etkä epäröi ponnistelussasi, niin katso, kun Dharman kynttilä syttyy, pimeys valkenee heti.
Mumonin runo
Koira! Buddhaluonto!
Totuus näyttäytyy täysin.
Hetkisen kyllä-ja-ei;
Menetit sielusi ja ruumiisi.
Roshi Zenkei Shibayaman teisho koaniin
Tämä koan on äärimmäisen lyhyt ja yksinkertainen, minkä vuoksi se on ainutlaatuisen arvokas ja erinomainen koan.
Joshu on paikannimi Pohjois-Kiinassa ja mestari Junen (778-897), joka eli Kannon-in-temppelissä Joshussa, tunnetaan nykyisin mestari Joshuna. Hän oli poikkeuksellisen pitkäikäinen Zen-mestari ja kuoli 120 vuoden ikäisenä.
Joshu oli 57 ikäinen, kun hänen opettajansa Nansen kuoli. Keisari Bu-so järjesti suuren buddhalaisuuden vainon (845), kun Joshu oli 67 ikäinen. Mestari Rinzai Gigen kuoli Joshun 90:nä elinvuonna ja mestari Gyozan kuoli kun Joshu oli 115 vuotias. Tämä tarkoittaa, että Joshu eli Tang-dynastian loppuaikoina, jolloin zen ja sen luovat henget kukoistivat Kiinassa. Noina aikoina Joshu oli yksi johtohahmoista zen-piireissä. Ihmiset, jotka kuvailivat hänen zeniään sanoivat: “Hänen huulensa levittävät valoa”.
Joshu syntyi kylässä Soshufun lähellä Santoshon lounaisosassa ja astui luostariin nuorena poikana. Myöhemmin vielä ollessaan nuori hän tuli Chishuun mestari Nansenin oppiin. Kun hän ensimmäisen kerran tapasi Nansenin, tämä lepäsi vuoteessa. Nansen kysyi: “Missä olet ollut viime aikoina?” “Zuizossa (kirjaimellisesti onnea tuottava kuva), mestari”, vastasi Joshu. “Näitkö onnea tuottavan kuvan?” kysyi mestari. Joshu sanoi: “En nähnyt Kuvaa, mutta olen nähnyt nousevan Tathagatan.” (Tathagata, “sellaisuus”, on Buddhan nimitys.) Nansen nousi ylös ja kysyi: “Onko sinulla jo mestari opettajana vai ei?” Joshu sanoi: “Kyllä on.” Nansen kysyi: “Kuka hän on?”. Silloin Joshu tuli lähemmäksi ja sanoi kumartaen: “Hauska nähdä teidät noin hyvässä kunnossa vakavasta vilustumisesta huolimatta.” Nansen tunnisti hänessä epätavallista luonnetta ja salli hänen tulla oppilaakseen. Sen jälkeen Joshu harjoitti vakaasti Nansenin oppilaana.
Kun Joshu oli 57 ikäinen, hänen mestarinsa Nansen kuoli ja 4 vuoden kuluttua Joshu aloitti pyhiinvaelluksen päätöksenään: “Olkoon vaikka seitsemän ikäinen lapsi, jos hän on minua suurempi, pyydän häntä opettamaan minua. Olkoon vaikka sadan ikäinen vanhus, jos olen häntä suurempi, minä opetan häntä.” Hän jatkoi vaellustaan syventääkseen ja jalostaakseen zen-henkeään kunnes oli 80 ikäinen. Myöhemmin hän jäi Kannon-in -temppeliin Joshuun ja oli aktiivinen johtavana zen-mestarina Pohjois-Kiinassa yhdessä Rinzain kanssa.
Joshun henkilöhistoriassa on talletettu sarja mondoja (zen-mestarien sananvaihtoja), joista tämä koan on otettu. On monia yrityksiä tulkita näitä mondoja ja selittää tätä koania suhteessa niihin. Meidän ei tarvitse huolehtia sellaisistä yrityksistä vaan meidän pitää suoraan tarttua koaniin itseensä. Tuntien hyvin sen kontekstin, mestari Mumon esittää yksinkertaisen, suoran ja selkeän koanin. Sen yksinkertaisuus on merkittävää.
“Munkki kysyi mestari Joshulta: ‘Onko koiralla buddhaluonto vai ei?'” Munkki oli täysin selvillä, että kaikilla olennoilla poikkeuksetta on buddhaluonto. Tämä oli sen vuoksi purevan tehokas ja saavuttamaton kysymys, johon ei olisi tullut vastausta, jos mestari olisi sanonut kyllä tai ei. Munkki vaatii, että Joshu näyttää hänelle todellisen buddhaluonnon, eikä tulkintaa tai käsitteellistä ymmärrystä. Kuinka läpitunkeva kysymys!
Joshu, aitona pystyvänä zen-mestarina, vastasi “Mu!” ilman pienintäkään epäröintiä. Hän heitti itsensä – koko maailman – “Mu”:na kysyjän eteen. Tässä ei ole Joshua, ei maailmaa, vain “Mu”. Tämä on koan “Joshun ‘Mu'”.
Kokemus buddhaluonnosta itsestään on tässä luovasti ilmaistu “Mu”:lla. Vaikka Mu kirjaimellisesti merkitsee ei, tässä tapauksessa se viittaa mittaamattomaan satoriin, joka ylittää kieltämisen ja myöntämisen. Se viittaa uskonnolliseen kokemukseen Totuudesta, jonka voi saavuttaa kun heittää pois valikoivan mielensä. Sillä ei ole mitään tekemistä kyllä:n ja ei:n, olemassaolon tai olemattomuuden kanssa. Se on Totuus itse, Absoluuttinen itse.
Joshu, kysyvä munkki sekä koira ovat kuitenkin vain satunnaisia tarinassa, eikä niillä sinänsä ole suurta merkitystä. Jollei koania ymmärrä itse, omassa elämässään tässä ja nyt, se lakkaa olemasta todellinen koan. Emme saisi lukea sitä vanhana tarinana; sinun itsesi täytyy olla suoraan “Mu” ja saada ei ainoastaan vanha munkki vaan myös Joshu antautumaan. Silloin buddhaluonto on “Mu”; Joshu on “Mu”. Eikä se riitä, vaan sinä itse sekä koko maailma on vain “Mu”. Edelleen, “Mu” itsessään jää puolinaiseksi, se on ikuisesti nimeämätön “se”.
Mestari Daie sanoo: “Joshun ‘Mu’ – työskentele suoraan sen kanssa. Ole vain se.” Hän kehoittaa meitä olemaan suoraviivaisesti ei-itse, olemaan “Mu”, ja näyttämään se juuri tässä. Tämä on todella hyvin houkutteleva kutsu.
Kerran oma opettajani, Mestari Bukai, heitti nyoi:nsa (noin 50 cm pituinen keppi, jota zen-opettaja aina kantaa mukanaan) eteeni ja vaati: “Nyt ylitä tämän nyoi:n kyllä ja ei!”, eikä hän antanut minulle hetkeäkään epäröintiin. Zen-koulutus tähtää suoraan kokemiseen, murtautumiseen konkreettiseen Todellisuuteen. Tämä murtautuminen Todellisuuteen täytyy jokaisen itse saavuttaa. Zen ei koskaan voi olla idea tai tieto, jotka ovat vain todellisuuden varjo. Voit päätellä, että “Mu” ylittää myöntämisen ja kieltämisen, että se on Absoluuttinen Ykseys, jossa kaikki erittelevä valikointi ehtyy. Kun näin pohdiskelet, “Mu” on ikuisesti mennyt.
Opettajani kysyi myös kerran minulta: “Näytä minulle ‘Mu’:n muoto!”. Kun sanoin: “Sillä ei ole kerrassaan mitään muotoa.”, hän painosti sanoen: “Haluan nähdä tuon muodon, jolla ei ole muotoa!”. Kuinka läpitunkevaa ja vaikuttavaa! Jollei pysty vapaasti ja selkeästi esittämään “Mu”:n muotoa, se osoittautuu merkityksettömäksi ruumiiksi.
Mestari Hakuinin elämänkerrassa löytyy seuraava liikuttava tarina hänen ensimmäisestä kohtaamisestaan opettajansa, mestari Shojun kanssa. Shoju kysyi Hakuinilta: “Kerro minulle, mikä on Joshun Mu?” Hakuin riemuissaan vastasi: “Läpäisee maailmankaikkeuden! Ei mitään mistä ottaa kiinni!” Heti kun hän oli antanut tämän vastauksen, Shoju otti kiinni Hakuinin nenästä ja väänsi sitä. “Minun on aivan helppo ottaa siitä kiinni”, sanoi Shoju nauraen ääneen. Seuraavassa hetkessä hän päästi irti ja solvasi Hakuinia: “Sinä! Kuollut munkki kuopassa! Kuinka voit olla itsetyytyväinen tuollaisen “Mu”:n kanssa?” Tätä Hakuin ei kestänyt.
Meidän täytyy nähdä, että tällä yhdellä sanalla “Mu” on niin perinpohjainen syvällisyys ja selkeys, että kun sen on itse kerran todella ymmärtänyt, voi päästä perille kaikista zen-koaneista.
Usein huomautetaan, että “Mu” on aloittelijoiden ensimmäinen koan, mikä on suuri erehdys. Zenin koanit eroavat perustavalla tavalla yleisistä kysymyksistä ja ongelmista. Etymologisesti koan merkitsee “paikka, jossa totuus on”. Käytännön harjoituksessa sen tarkoitus on murskata erittelevä tietoisuutemme ja avata sisäiselle henkiselle silmällemme uusi näköala. Eri tapauksissa voi koanin läpäisevien oppilaiden syvällisyydessä ja henkisyydessä olla eroja. Se on väistämätöntä tässä maailmassa eläville ihmisille. Millekään koanille ei kuitenkaan saisi kuvitella valikointia tai asteita, kuten helppo koan aloittelijoille ja vaikea koan edistyneille. Vanha mestari sanoi “Jos läpäiset yhden koanin, kaikki sadat ja tuhannet koanit on läpäisty heti.” Toinen mestari sanoi: “Se on kuin leikkaisi lankavyyhdin poikki: yksi leikkaus ja kaikki on leikattu.”
Koanin käyttö kehittyi spontaanisti Kiinassa, eteläisessä Sung-dynastiassa, kun muodollinen traditionalistinen suuntaus alkoi voittaa zen-piireissä. Aikaisempina eteläisen Sung-dynastian aikoina Joshun “Mu”:ta käytettiin jo laajalti koanina. Tämä koan ajoi mestari Mumonin Suuren Kysymyksen kuiluun, ja hän lopulta läpäisi sen. Perustuen omaan koulutukseensa ja kokemukseensa, hän tiivisti oleellisen useista mondoista ja esitti sen oppilailleen yksinkertaisena suorana koanina.
Tämä koan on otettu mondosta Joshun ja munkin välillä. Joshu Zenji Goroku (“Mestari Joshun sanonnat”) ja muutamat muut kirjat kuvaavat samantapaisia mondoja. Goto Egen:in luvussa Joshu Junen, osa 4, voimme lukea: “Munkki kysyi Joshulta. ‘Onko koiralla buddhaluonto vai ei?’ Mestari sanoi ‘Mu.’ Munkki vastasi: ‘Ylhäisistä Buddhista alhaisiin ryömiviin olentoihin, kuten muurahaisiin, kaikilla on buddhaluonto. Miksei koiralla ole?’ ‘Koska se on tietämätön ja takertunut’ vastasi mestari.”
Joshu Zenji Goroku:ssa on seuraava mondo: “Munkki kysyi: ‘Onko koiralla buddhaluonto vai ei?’ Mestari sanoi: ‘Mu.’ Munkki: ‘Jopa ryömivillä olennoilla , kaikilla on buddhaluonto. Miksei koiralla ole?’ Mestari: ‘Koska hän on tietämätön ja takertunut.'”
Toinen munkki kysyi Joshulta: “Onko koiralla buddhaluonto vai ei?” Mestari sanoi: “U” (kyllä). Munkki kysyi: “Jos sillä on buddhaluonto, miksi se on koiran ruumiissa?” Mestari: “Tietoisesti hän uskalsi tehdä niin.”
Vaikka yleisesti oletetaan Joshun aloittaneen tämän mondon buddhaluonnosta , voimme lukea seuraavan mondon mestari Ikan:ilta (755-817) Keichon Kozenji:ssa. Munkki: “Onko koiralla buddhaluonto vai ei?” Mestari: “Kyllä.” Munkki: “Onko sinulla, mestari, buddhaluonto vai ei?” Mestari: “Ei.” Munkki: “Kaikilla tuntevilla olennoilla on buddhaluonto. Miten voi olla, että sinulla yksin, mestari, ei ole buddhaluontoa?” Mestari: “Minä en kuulu tunteviin olentoihin.” Munkki: “Jos sinä et ole tunteva olento, oletko sitten Buddha vai vai et?” Mestari: “Minä en ole Buddha.” Munkki: “Minkälainen asia sinä sitten lopulta olet?” Mestari: “En ole asiakaan.” Munkki: “Voiko sitä nähdä tai ajatella?” Mestari: “Vaikka yrittäisit ajatella sitä ja tietää sen, et pysty niin tekemään. Siksi sitä kutsutaan tiedon ulottumattomissa olevaksi.” (Keitoku Dento-roku, osa 7)
Jätetäänpä historiallinen tutkimus syrjään tällä erää. “Mu”-koanin tarkoitus on avata henkinen silmä Todellisuudelle, “Mu”:lle, toisin sanoen Joshun zenille. Se on tämän koanin ainoa tarkoitus ja kaikki muu on vain täydennystä eikä ensiarvoisen tärkeää. Lukemalla yksinkertaisesti lisäämme tietoamme.
Kaikilla tuntevilla olennoilla on poikkeuksetta buddhaluonto. Tämä on ei-erittelyn ja ykseyden perustava Totuus. Toisaalta tämä konkreettinen maailmamme on erittelevä ja täynnä valikointia. Edelliset mondot näyttävät meille ristiriidan ei-erittelyn perustavan Totuuden ja konkreettisten ilmiöiden välillä. Muinaiset mestarit pakottivat meidät kohtaamaan tosiasian, että me ihmiset olemme alunalkaen eläneet tässä perustavanlaatuisessa ristiriidassa. Myötätunto sai mestarit yrittämään oppilaidensa Suuren Kyselyn vahvistamista, näiden henkisen etsinnän vahvistamista, ja lopulta näiden johdattamista satoriin, läpimurtoon. Jos joku tässä ja nyt todella ratkaisee tämän koanin, joka ainutlaatuisella tavalla esittää hänelle inhimillisen ristiriidan ytimen, hän näkee selkeästi, itse, aidolla zen-silmällään, mitä nämä mondot yrittävät meille selittää.
Roshi Zenkei Shibayaman teisho Mumonin kommentiin
Mumon kommentoi: “Zenin harjoittajan on läpäistävä muinaisten mestarien asettamat portit. Saavuttaakseen mittaamattoman satorin on hylättävä valikoiva mielensä. Kaikki jotka eivät ole läpäisseet porttia eivätkä ole heittäneet pois valikoivaa mieltään kummittelevat aaveina puissa ja pensaissa.”
“Kerro siis minulle, mikä on tämä zen-mestarien portti? Vain tämä ‘Mu’. Se on zenin portti. Sitä kutsutaan zenin portittomaksi portiksi. Portin läpäisseet eivät ainoastaan näe Joshua selvästi vaan kulkevat käsi kädessä muinaisten mestarien kanssa, näkevät heidät kasvoista kasvoihin, näkevät samalla silmällä ja kuulevat samalla korvalla. Eikö se olisi ihanaa? Etkö haluaisi läpäistä porttia? Silloin keskity tähän ‘Mu’:hun 360 luullasi ja 84000 ihohuokosellasi ja tee koko ruumiistasi yksi mahtava kysymys. Työskentele keskittyneesti päivin ja öin. Älä yritä kieltäviä äläkä päätteleviä tulkintoja. Se on kuin olisit hotkaissut hehkuvan rautapallon; yrität oksentaa sen pois muttet pysty.
“Heitä pois kuvitteellinen, valikoiva ymmärryksesi sekä tähän asti kertynyt tietoisuutesi ja työskentele ankarammin. Jonkin ajan kuluttua, kun ponnistelusi kantaa hedelmää, tunnistat luonnollisesti kaikki vastakohdat kuten sisällä ja ulkona. Olet kuin mykkä, joka on nähnyt ihmeellisen unen: tiedät sen vain itse. Yhtäkkiä murrat portin; ällistytät taivasta ja ravistelet maata.
“Se on kuin olisit napannut kenraali Kan:in suuren miekan. Tapat Buddhan, jos kohtaat hänet; tapat muinaiset mestarit, jos kohtaat heidät. Elämän ja kuoleman reunalla olet täysin vapaa. Elät aitoa elämää kuudessa maailmassa ja elämän neljässä muodossa, suurella ilolla ja täydellisessä vapaudessa.
“No, kuinka sitten pitäisi ponnistella? Keskitä kaikkesi ‘Mu’:hun ja ole Mu. Jos et pysähdy etkä epäröi ponnistelussasi, niin katso, kun Dharman kynttilä syttyy, pimeys valkenee heti.”
Mestari Mumonin elämänkerran mukaan hän viipyi vuorella luolassa ja teki siellä zazenia ja harjoitti itseään kuusi pitkää vuotta. Tuollaisesta ankarasta koulutuksesta huolimatta hän ei pystynyt perinpohjin tyydyttämään henkistä etsintäänsä. Vasta koan Joshun “Mu” sai hänet sukeltamaan Suuren Kysymyksen kuiluun ja viimein saavuttamaan satorin, läpäisemään sen ikäänkuin pohja olisi pudonnut pois ämpäristä. Hänen selityksensä tähän koaniin on siksi erityisen sydämellinen ja yksityiskohtainen. Hän kertoo meille mitä rehellisimmin millaisen ankaran koulun hän itse kävi läpi ja yrittää ohjata zen-oppilaita perustuen omaan kokemukseensa.
“Zenin harjoittajan on läpäistävä muinaisten mestarien asettamat portit. Saavuttaakseen mittaamattoman satorin on hylättävä valikoiva mielensä.”
Ensin Mumon kertoo meille, millainen täytyy olla zen-oppilaan oikea asenne, toisin sanoen, mitä häneltä edellytetään zenin harjoittamisessa. Kuten mestari Daie sanoo: “Satori on perustava kokemus zenissä.” Täytyy heittää pois tavallinen itsensä ja uudellensyntyä uutena Itsenä uudessa ulottuvuudessa. Toisin sanoen oppilaalla täytyy itsellään olla sisäinen kokemus, jota kutsutaan satoriksi ja jonka avulla hän syntyy uudelleen Todelliseksi Itseksi. Tämä perustava heräämiskokemus on välttämätön zenissä. Vaikka käytetäänkin erilaisia ilmaisuja puhuttaessa tästä tosiasiallisesta uskonnollisesta kokemuksesta, ei ole todellista zeniä ilman sitä. Siksi Mumon julistaa heti aluksi “Zenin harjoittajan on läpäistävä muinaisten mestarien asettamat portit.” Muinaisten mestarien portti on portti zeniin ja este sen ylittämiselle on erittely, kyllä-ja-ei, subjekti ja objekti. Käytännössä muinaisten mestarien sanonnat, joita kutsutaan koaneiksi ovat tuollaisia portteja.
Sanonta “mittaamaton satori” viittaa ikuiseen vapautukseen tai täydelliseen vapauteen, jonka saavuttaa suoraan murtautumalla zenin portin läpi. Mumon painottaa, että läpäistäkseen sen täytyy hylätä valikoiva mielensä lopullisesti ja täydellisesti. “Valikoiva mieli” on tavallinen tietoisuutemme, joka on erittelevä, valikoiva ja syynä kaikenlaisiin harhaluuloihin. Mumon pyytää meitä heittämään sen pois. Siitä eroon pääseminen edellyttää, että koko olemus on koan. Mitään ei pitäisi jäädä jäljelle ja zenin salaisuus piilee tässä todellisessa itsensä pois heittämisessä. Ei tarvitse kysyä, mitä mahtaa tapahtua sen jälkeen; mitä tahansa tapahtuukaan, syntyy luonnollisesti ja automaattisesti ilman etsimistä. Tärkeää on tehdä se itse.
“Kaikki jotka eivät ole läpäisseet porttia eivätkä ole heittäneet pois valikoivaa mieltään kummittelevat aaveina puissa ja pensaissa.”
Uskomuksen mukaan kummitukset ovat niitä, jotka kuoleman jälkeen eivät saa rauhaa ja kummittelevat puissa ja pensaissa ja noituvat ihmisiä. Tässä se tarkoittaa sellaisia ihmisiä, joilla ei ole perustavaa henkistä pohjaa, niitä, jotka takertuvat sanoihin ja logiikkaan ja jotka ovat erittelevien näkökulmien orjia, eivätkä oivalla subjektiivista näkökulmaa.
Mumon sanoo, että kuka tahansa, joka ei kykene läpäisemään muinaisten mestarien porttia tai pyyhkimään pois valikoivaa mieltään – toisin sanoen, jossei hänen zen-mielensä oel herännyt – on kuin haamu, ilman todellisuutta. Sellaisessa olemassaolossa ei ole merkitystä. Mumon siis yrittää solvaamalla saada meitä häpeämään valaistumatonta olemassaoloamme ja herättää meissä suuren henkisen etsinnän.
“Kerro siis minulle,” Mumon vaatii, ” mikä on tämä zen-mestarien portti?” Herätettyään mielenkiintomme, hän vastaa itselleen, että tämä “Mu” on zenin äärimmäinen portti. Jos on kerran läpäissyt sen, on kaikkien porttien mestari ja saa kaikki 48 koania ja niiden kommentit työkaluikseen. Siksi sitä kutsutaan zenin portittomaksi portiksi, Mumon huomauttaa. Meidän täytyisi kuitenkin muistaa, että ei ainoastaan ensimmäinen koan, vaan mikä tahansa Mumonkanin 48 koanista on zenin portti.
“Portin läpäisseet eivät ainoastaan näe Joshua selvästi vaan kulkevat käsi kädessä muinaisten mestarien kanssa, näkevät heidät kasvoista kasvoihin, näkevät samalla silmällä ja kuulevat samalla korvalla. Eikö se olisi ihanaa?”
Mumon kertoo meille, kuinka ihanaa on kokea läpimurto zenin portista ja elää satorin elämää. Kun läpäisee portin, saavuttaa äärimmäisen rauhan. Voi halata vanhaa Joshua elävänä. Elät samaa henkisyyttä kuin kaikki vanhat mestarit, näet heidät kasvoista kasvoihin ja iloitset Ykseyden Totuudesta. Kuinka ihanaa, kuinka suurenmoista! Hän ylistää satoria korkeimmin sanoin. Satorissa ei ole ikää, ei eroa sinun ja minun välillä, ei aikaa eikä avaruutta. Missä tahansa ja milloin tahansa se onkaan, juuri tässä ja nyt näet ja kuulet – se on Joshu, se on sinun Itsesi ja “Mu”. Ei voi olla suurempaa riemua. Kokea tämä on saavuttaa ikuinen rauha.
“Etkö haluaisi läpäistä porttia? Silloin keskity tähän ‘Mu’:hun 360 luullasi ja 84000 ihohuokosellasi ja tee koko ruumiistasi yksi mahtava kysymys.”
Kuvailtuaan satorin suurta riemua Mumon kääntyy nyt oppilaidensa puoleen ja puhuu suoraan heille. “Onko joukossanne ketään, joka haluaa läpäistä tämän muinaisten mestarien portin?” Sitten antaa käytännön ohjeita miten heidän tulisi jatkaa läpäistäkseen portin – miten saavuttaa satori. Hän kehoittaa kysymään, mielellä ja sydämellä, millaista on ylittää kyllä ja ei, sinä ja minä. Heidän pitää heittää koko olemuksensa, päästä varpaisiin, tähän kyselyyn ja jatkaa sitä. Ei tule olemaan maailmaa, ei minää, vain yksi Suuri Kysymys. Tämä on “Mu”. “Ole vain ‘Mu’!” Mumon yllyttää oppilaitaan.
“Keskittyä” on yhdistyä ja samaistua. “Keskity tähän ‘Mu’:hun” jotta “Mu” ja itse olisivat yhtä – olisivat yhtä ja sitten ylittäisivät sekä “Mu”:n että itsen.
“Työskentele keskittyneesti päivin ja öin. Älä yritä kieltäviä äläkä päätteleviä tulkintoja.”
Mumonin ohjeet jatkuvat; älä koskaan ole huolimaton, edes pientä hetkeä, vaan tee zazenia ja omista itsesi koanille päivin ja öin. Eräs vanha mestari kuvasi tätä harjoitusprosessia sanoen: “Työskentele kuin kanaemo, joka hautoo munia.” Älä väärinymmärrä “Mu”:ta nihilistiseksi tyhjyydeksi. Älä koskaan käsitä sitä dualistiseksi Ei:ksi vastakohtana Kyllä:lle. Tarpeetonta mainita, että sillä ei ole mitään tekemistä älyllisen valikoinnin tai dualistisen päättelyn kanssa. Se on täysin kaiken kuvailun tuolla puolen.
“Se on kuin olisit hotkaissut hehkuvan rautapallon; yrität oksentaa sen pois muttet pysty. Heitä pois kuvitteellinen, valikoiva ymmärryksesi sekä tähän asti kertynyt tietoisuutesi ja työskentele ankarammin. Jonkin ajan kuluttua, kun ponnistelusi kantaa hedelmää, tunnistat luonnollisesti kaikki vastakohdat kuten sisällä ja ulkona. Olet kuin mykkä, joka on nähnyt ihmeellisen unen: tiedät sen vain itse.”
“Kuin olisit hotkaissut hehkuvan rautapallon” kuvailee häntä, joka on koko olemuksellaan, ruumiillaan ja sielullaan, sukeltanut Suureen Kysymykseen, henkiseen etsintään. Kaikki tunteet ovat ehtyneet, kaiken älyn täytyy tulla äärirajalleen; ei ole milliäkään tilaa valikoinnille. Tämä on äärimmäisen intensiivinen henkinen tila. Kun on kuuma, koko maailmankaikkeus on vain kuumuutta, kun näet on vain näkeminen – ei ole mitään tilaa ajatuksille. Sellaisessa tilassa, Mumon varoittaa meitä, älä koskaan anna periksi vaan jatka suoraviivaisesti ponnisteluasi. Sellaisessa tilassa ei voi olla läsnä ajatustakaan valikoinnista. “Kuvitteellinen, valikoiva ymmärryksesi sekä tähän asti kertynyt tietoisuutesi” viittaa erittelevästi toimivaan mieleemme, jollainen meillä on ollut aikaisemmin. Siitä ei ole jälkeäkään jäljellä. Olet läpikotaisin selkeä ja läpinäkyvä kuin kristalli. Subjekti ja objekti, sisällä ja ulkona, oleminen ja olemattomuus ovat vain yhtä ja tämä yksikin lakkaa olemasta yksi. Rinzai sanoi,kuvaten tätä tilaa: “Koko universumi on silkkaa pimeyttä.” Hakuin sanoi: “Se on kuin istuisi miljoonan kilometrin paksuisen jään sisällä.” Tämä on hetki, jolloin minä ja maailma ovat molemmat täysin kadonneet. Tämä on juuri se hetki, jolloin valikoiva mieli on tyhjentynyt ja heitetty pois. Kun harjoittaja on absoluuttisen “Mu”:n kuilussa, todellisessa koulutuksessa, sanoinkuvaamaton hetki koittaa – hetki jolloin “Mu” oivaltaa “Mu”:n, toisin sanoen kun hän herää uutena itsenä, ei-itsen itsenä. Tänä mystisenä hetkenä hän on kuin mykkä joka on nähnyt ihmeellisen unen. Hän on täysin tietoinen siitä, mutta kyvytön löytämään sanoja sitä ilmaisemaan. Absoluuttinen Olemattomuus (“Mu”) on oivaltanut itsensä. Tänä oivalluksen hetkenä ylittyy subjektin ja objektin vastakkainasettelu täydellisesti. Sitä kuvataksemme meidän täytyy käyttää sanoja kuten sanoinkuvaamaton tai mystinen. “Olet kuin mykkä, joka on nähnyt ihmeellisen unen: tiedät sen vain itse. “
Sitten Mumon yrittää jälleen kuvata kokemusta heti portin murtamisen jälkeen: “Yhtäkkiä murrat portin; ällistytät taivasta ja ravistelet maata.” Minä itse kuitenkin haluaisin kääntää näiden lauseiden järjestyksen ja sanoa: ” Yhtäkkiä murrat portin; ällistytät taivasta ja ravistelet maata. Olet kuin mykkä, joka on nähnyt ihmeellisen unen: tiedät sen vain itse.” Tämä kuvaisi uskollisemmin todellisen kokemuksen. Zen kutsuu tätä kokemusta nimellä “mittaamatton satori” tai “kuolla suuri kuolema kerran ja palata kuolleista.” Mumon kuvaa omaa satorin kokemustaan sanomalla: “Kaikki olennot maan päällä ovat avanneet silmänsä.” Tämä on tärkein ja keskeisin prosessi, joka zenin harjoittajan täytyy käydä läpi.
“Se on kuin olisit napannut kenraali Kan:in suuren miekan. Tapat Buddhan, jos kohtaat hänet; tapat muinaiset mestarit, jos kohtaat heidät. Elämän ja kuoleman reunalla olet täysin vapaa. Elät aitoa elämää kuudessa maailmassa ja elämän neljässä muodossa, suurella ilolla ja täydellisessä vapaudessa.”
Kenraali Kan oli kuuluisa urhoollinen kenraali muinaisessa Kiinassa. Suurella miekallaan hän tapasi vapaasti valloittaa ja viiltää vihollisiaan. Kun saavuttaa satorin, absoluuttista sisäistä vapautta voidaan verrata mieheen, jolla on tämän kuuluisen kenraalin miekka omassa kädessään.
Sen jälkeen kun on kokenut tämän läpimurron valtavan hetken, itse, maailma ja kaikki muuttuu. Se on kuin olisi syntynyt sokeana ja saisi näkönsä. Tässä Mumon kertoo, kuinka absoluuttisen vapaa hän on nyt. Hän näkee ja kuulee ja kaikki, kuten se on, saa uuden elämän. Mumon omassa valaistumisrunossaan kertoo tästä ihmeestä: “Sumeru-vuori hyppää ylös ja tanssii.” Vain ne jotka ovat sen itse kokeneet, voivat todella arvostaa Mumonin laulua.
“Tapat Buddhan, jos kohtaat hänet; tapat muinaiset mestarit, jos kohtaat heidät.”
Tämä ilmaisu usein väärinymmärretään. Zen vaatii absoluuttista vapautta, jossa kaikki takertumiset ja rajoitukset on kokonaan pyyhkäisty pois. Siksi Buddha heitetään pois ja myös patriarkat. Mikä tahansa rajoite mieleen tuleekaan, se on heitettävä pois. Voiko olla mitään, mikä häiritsee häntä, joka on kulkenut Suuren Kysymyksen kuilun läpi, ylittänyt subjektin ja objektin, sinän ja minän, ja joka on syntynyt Todellisen Itsenä. Käsitettä “tappaa” ei tässä tule ymmärtää tavanomaisella moraalisella tavallamme. “Tappaa” on ylittää nimet ja ajatukset. Jos tapaat Buddhan, Buddha on “Mu”. Jos tapaat muinaiset mestarit, he ovat “Mu”. Siksi hän sanoo, että ne jotka läpäisevät portin, ” eivät ainoastaan näe Joshua selvästi vaan kulkevat käsi kädessä muinaisten mestarien kanssa, näkevät heidät kasvoista kasvoihin, näkevät samalla silmällä ja kuulevat samalla korvalla.”
Eläminen on osa “Mu”:ta; kuoleminen on osa “Mu”:ta. Jos seisot, seisomisesi on “Mu”:ta; jos istut, istumisesi on osa “Mu”:ta. Kuusi maailmaa viittaa kuuteen erilaiseen olemassaolon muotoon: taivaallinen maailma, inhimillinen maailma, taistelun maailma, pedot, nälkäiset olennot, ja helvetti. Neljä muotoa ovat kohdusta syntyneet, munasta syntyneet, kosteudesta syntyneet sekä muodonmuutoksessa syntyneet. Alunperin sanonta viittasi erilaisiin vaiheisiin jälleensyntymässä, syyn ja seurauksen lain mukaan. Tässä viitaus kuuteen maailmaan ja neljään elämän muotoon tarkoittaa “missä tahansa olosuhteissa elätkään, missä tahansa tilanteessa löydätkään itsesi.” Sekä suotuisat, että vastaiset tilanteet ovat “Mu”, toimien eri tavalla eläessäsi, milloin tahansa ja missä tahansa. Kuinka ihmeellistä onkaan elää sellaista tyyntä elämää täydellisessä vapaudessa, sielunrauhan löytäneen henkisessä vapaudessa.
“No, kuinka sitten pitäisi ponnistella? Keskitä kaikkesi “Mu”:hun ja ole Mu.”
Mumon jälleen kerran antaa suoran ohjeensa, miten zeniä tulisi harjoittaa, jotta voisi läpäistä zen-mestarien portin saavuttaakseen mittaamattoman satorin ja zen-persoonallisuutensa. Kuinka tulisi työskennellä “Mu”:n kanssa? Kaikki mitä voidaan sanoa on: “Ole vain ‘Mu’ kaikin voimin.” Olla “Mu” on heittää kaikki – itsesi ja maailmankaikkeus – siihen.
“Jos et pysähdy etkä epäröi ponnistelussasi, niin katso, kun Dharman kynttilä syttyy, pimeys valkenee heti.”
Tämä voidaan tulkita yksinkertaisesti alttarilla seisovaksi kynttiläksi. Kun mieli kerran räjähtää auki “Mu”:n totuudelle, tietämättömyys muuttuu välittömästi oivallukseksi, aivan kuten pimeys katoaa kun kynttilä sytytetään.
Mumon varoittaa oppilaitaan, etteivät he pysähtyisi ponnistelussaan. Toisin sanoen hän sanoo, että kaikkesi keskittäen ole läpikotaisin “Mu”, äläkä koskaan keskeytä ponnisteluasi sen saavuttamiseksi. Vanha japanilainen zen-mestari on kirjoittanut waka-runon:
Kun jousesi on katkennut ja nuolesi loppu,
Tuolla, ammu!
Ammu koko olemuksellasi!
Länsimainen filosofi sanoi “Ihmisen ääriraja on Jumalan mahdollisuus.” Kun ihminen on voimiensa äärirajoilla ja yhä kamppailee koko olemuksellaan, pysähtymättä, läpimurron hetki yhtäkkiä koittaa. Tämä on hetki perustavalle muutokselle, jossa ihminen syntyy uudestaan Todelliseksi Itseksi. Se on kuin sytyttäisi kynttilän pimeyteen. Pimeys valkenee heti.
Mestari Engolla on runo koan-kokoelmassa Hekigan-roku:
Se on kuin leikkaisi lankavyyhden:
yksi leikkaus ja kaikki on leikattu.
Se on kuin värjäisi lankavyyhden:
yksi kastaminen ja kaikki on värjätty.
Yhdyn Mumoniin ja sanon: “Eikö se olisi ihanaa!” Kommentissaan Mumon on yrittänyt parhaansa kertoakseen kuinka valtava ja ihana todellinen zen-kokemus on ja näytti tien sen kokemiseen.
Roshi Zenkei Shibayaman teisho Mumonin runoon
Koira! Buddhaluonto!
Totuus näyttäytyy täysin.
Hetkisen kyllä-ja-ei;
Menetit sielusi ja ruumiisi.
Yksityskohtaisen kommenttinsa perään Mumon kirjoitti tämän runon kommentoidakseen vielä kerran “Mu”-koania, jotta hän voisi selkeästi ja yksinkertaisesti esittää satorin ytimen.
Hän ensin esittelee koanin itsensä suoraan meille: “Koira! Buddhaluonto!” Mitä muuta tarvitaan tässä? Niin kuin se on, se on “Mu”. Niin kuin ne ovat, ne ovat “Mu”. Ne, jotka todella tietävät, ymmärtävät kaiken tästä.
Toinen rivi sanoo: “Totuus näyttäytyy täysin.” Alkuperäinen kiinalainen käsite Totuus tarkoittaa kirjaimellisesti “Tosi Laki”, toisin sanoen Buddhan perustava käsky. Se ei ole mitään muuta kuin “Mu” itse. Katso, se on tässä edessäsi, sanoo Mumon. Sokea ei näe auringonvaloa, mutta se ei ole auringon syytä.
“Hetkisen kyllä-ja-ei; Menetit sielusi ja ruumiisi.” Myötätunossaan Mumon lisäsi kaksi viimeistä riviä, jotka sanovat että pienimmänkin valikoinnin ilmestyessä, “Mu”:n totuus on tyystin kadonnut. Kun on “Mu” läpikotaisin, jo sen kutsuminen “Mu”:ksi on väärin, sillä se kuuluu kirjoituksen dualistiseen maailmaan. “Mu” on tässä vain tilapäisesti käytetty ylittämään sekä U (kyllä) että Mu (ei). Mitä voi saada aikaan, jos pelkää menettävänsä sielunsa ja ruumiinsa? Tämän salaisuuden voi välittää vain sellaisille, jotka ovat kerran itse kuolleet Suuren Kuoleman.